Tuesday, March 20, 2007

Kvarken-MittSkandia ja Vihreä Silta

Suomessa on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle Ruotsissa niin paikallisten kuin valtakunnankin poliitikkojen aktiivisesti ylläpitämä keskustelu ns. Vihreästä Sillasta (Grön Bro) . Kysehän on Merenkurkun ylittävästä siltahankkeesta, jota yleisesti myös Kvarken Bro'ksi kutsutaan. Ruotsilla on tässä keskustelussa tietenkin oma lehmänsä ojassa, koska he näkevät sillan tuomat suorat uudet kaupalliset yhteydet Baltiaan, Venäjään ja Puolaan. Intoa siltahankkeeseen ei suinkaan vähennä nykyisin merenkurkun ylittävän RG-linen suorastaan surkea purtilo.

Mitäpä tällä siltahankkeella on sitten tekemistä kotoisen kielipolitiikkamme kanssa? Ehkäpä enemmän kuin ensikuulemalta saattaisi arvatakaan. Mietitäänpä hieman mikä on ollut Rkp-läisen kielipolitiikan viimeisin suuntaus - tietenkin käytännön luopuminen kaksikielisyydestä ja ruotsinkielisten palvelujen saatavuus koko Suomessa ja vastavuoroisesti yksikielisesti ruotsinkielisten alueiden ja instituutioiden suosiminen erilaisissa hankkeissa (kuntaliitokset, koulu- ja päivähoitojärjestelyt, hallintoalueet jne.). Eiväthän Rkp-läiset toki suoraan myönnä, että he olisivat jo luopuneet valtakunnallisesta kaksikielisyydestä - he haluavat pelata kaksilla korteilla niin kauan kuin mahdollista. Siksi ei olekaan odotettavissa ainakaan Rkp:n suunnalta esityksiä pakookotimaisen poistamisesta tai kielilain höllentämisestä. Ja miksi olisikaan?

Kun nämä kaksi yllämainittua asiaa pistetään yhteen saamme mitä mielenkiintoisimman skenaarion eteemme:


Mitä, jos rakennetaankin se silta, jolloin Suomen ruotsinkielinen emäalue (ja käytännössä ainoa puhtaasti ruotsinkileisiä alueita kattava alue) Pohjanmaa yhdistetään Keski-Ruotsiin ja Keski-Norjaan. Alue on jo olemassa ja sillä on nimikin:
Kvarken-MittSkandia.

Onhan EU:iin liittymisestä lähtien jo puhuttu miten Euroopan tulevaisuus on nimenomaan alueissa, ei kansallisvaltioissa, joiden rajat hämärtyvät. Tällainen vahva ruotsin-, norjan- ja suomenkielinen alue riittäisi turvaamaan oman ruotsinkielisen kielivähemmistömme tulevaisuuden pitkälle tulevaisuuteen. Pohjanmaalla ruotsin osaaminen luonnollisesti lisääntyy, ruotsin kielen ja ruotsalaisen kulttuurin asema vahvistuu, toisaalta vahva suomenkielinen ympäristö turvaa myös suomenkieliset palvelut alueella. Suomenruotsalaiset voisivat rakentaa tulevaisuuttaan ja kulttuuriaan tämän emäalueen ympärille; sieltä voitaisiin tukea ja virvoittaa Etelä-Suomen kituvia ruotsalaisalueita. Kvarken-Midskandian vahvat ruotsinkieliset yritykset, oppilaitokset ja instituutiot ylläpitävät ruotsinkielen elävänä pysymistä myös Suomessa. Ja vastavuoroisesti voimme luonnollisesti luopua valtakunnallisesta pakollisesta toisesta kotimaisesta ja höllentää nykyisen kielilain vaatimuksia. Toki koko Suomi voisi hyvin pysyä edelleenkin virallisesti kaksikielisenä - tai mikä parempaa, vaikkapa nelikielisenä (suomi, ruotsi, venäjä, englanti).
Vastaavia kielirajoja rikkovia alueita tulisi kehittää enemmänkin - Tornio-Haaparanta, Helsinki-Tallinna, Imatra-Svetogorsk-Viipuri. Tällainen vaatisi hieman rohkeampaa keskustelua maassamme, riskien ottamista, innovatiivisuutta ja ennenkaikkea rohkeutta. Toivottavasti maahamme saadaan porvarihallitus (ei tiedossa tätä kirjoitettaessa) ja Katainen j aNiinistö voisivat hieman potkia Vanhasta persuuksille, jotta äijä heräisi ruususen unestaan. Tosin Niinistö on hieman liian kitupiikki tällaisiin harjoituksiin, joten Kataisella olisi tässä näytön paikka!!

Taustaa Vihreästä sillasta:
  • Kustannukset noin 2,2 miljardia euroa
  • Mahdollisuus merkittävään EU-tukeen
  • Maksajina myös Ruotsin valtio (suurin hyötyjä) ja Norjan valtio
  • Pituus n. 40-60 km (reitistä riippuen)
  • Keskisyvyys Merenkurkussa n. 25 m
  • Kulkisi osittain tunnelina, osittain siltana, osittain pengertienä
  • Katsele tästä Raippaluodon siltaa samalta alueelta (osa Vihreää Siltaa) virtuaalisesti
Lähdeviitteitä: