Thursday, January 25, 2007

Myytti kaksikielisyyden kustannuksista


Seurattuani nyt reilun vuoden ajan Eniron ylläpitämää Suomi24 Kielipolitiikkakeskustelupalstaa olen huomannut miten muutamilla kirjoittajilla jatkuvasti toistuvat yhdet ja samat mielikuvat eli myytit suomenruotsalaisista, heidän ns. eduistaan ja kaksikielisyydestä yleensä. Näitä mielikuvia ei näiden paatuneimpien pakkoruotsin- ja ruotsalaisuudenvastustajien, ns. antisvekomaanien tai antisvekojen päästä tietenkään pysty kukaan dosentti Heikki Talaa vähäisempi auktoriteetti poistamaan vaikka heille luettelisi minkälaista faktaa eteen, ehei. Tosiasiassa nämä mielikuvat ovat usein vain erilaisia tekosyitä, syitä joilla pyritään perustelemaan vaikkapa Suomen yksikielisyyttä tai syitä, joilla pyritään osoittamaan suomenruotsalaisten olevan jotenkin paremmassa, etuoikeutetussa asemassa yhteiskunnassamme suomenkielisiin verrattuna.

Ajattelin kuitenkin, asian haasteellisuudesta huolimatta lähteä tässä kirjoitelmassani purkamaan yhtä pahimmista myyteistä, nimittäin myyttiä kaksikielisyyden valtavista kustannuksista, jotta näkisimme onko siinä mitään perää. Apunani tässä todistelussa käytän myös muita keskustelupalstan kirjoittajien, kuten "Arvuuttaja?"n, "Ionin" ja "de_facton" esittämiä tai esille tuomia todisteluja ja todisteita - kaikki kunnia siis heille oman osuutensa puolesta.

MYYTTI
Kaksikielisyyden kustannukset ovat vähintään 2 miljardia euroa vuositasolla

Väittämää pyritään perustelemaan jonkun heittona - mutta fakta sellaisena. Olisikohan oikeusministeri Johannes Koskinen jossain yhteydessä heittänyt summan jonain arvionaan asiaa häneltä kysyttäessä. Hän kuitenkin lienee samalla todennut ettei todellakaan tunne oikeaa summaa, vaan kyseessä on puhdas arvaus. Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Heikki Tala käyttää tätä samaista summaa (2 miljardia) faktana avoimesti omassa vaalikampanjassaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Hänkään ei ole suostunut erittelemään mistä summa koostuu tai mistä valtion budjetin momenteilta ko. summa voidaan nipistää kustannussäästönä mahdollisen kaksikielisyydestä luopumisen yhteydessä.

Perustelen tähän omaa näkemystäni siitä, mitä Suomen kaksikielisyyden kustannukset voisivat käytännössä olla. Nyt puhutaan siis käytännöllisestä ja rehellisestä laskuharjoituksesta, joten voimme suoraan unohtaa joidenkin nettikirjoittajien omiin laskuihinsa mukaan tuomat "menetettyjen mahdollisuuksien" kustannukset pakkoruotsista sekä erilaiset henkiset kärsimykset ja menetetyn ajan kustannukset aiheutuen ruotsinkielisten tekstien ja kuulutusten lukemisesta tai kuuntelemisesta. Näissä laskuissa yleeensä pyritään jotain ammattimiehen tuntipalkkaa hyväksikäyttäen laskemaan mielikuvituksellisia "kustannuksia" oppivelvollisille ruotsintunneista ja koko Suomen kansalle henkisistä kärsimyksistä. Omassa laskuharjoituksessani ei huomioida pakkokotimaisen osalta erilaisia kiinteitä kustannuksia kuten koulukiinteistöjä, rehtorien palkkoja tai kouluruokailuja. Opetuksen osalta on käytetty yleislisää 35% palkkakustannuksista niin valtion kuin kuntienkin osalta. Yleislisä sisältää mm. erilaiset virkamiesten ja opettajien täydennyskoulutus- ja toimistokulut. Myös kääntäjien osalta köytetään samaista 35% yleisosuutta palkkakustannuksista. Koulutuksen kiinteistä kuluista ei valtiolle oppimateriaalia lukuunottamatta kertyisi mahdollisen kaksikielisyydestä luopumisen yhteydessä säästöä senttiäkään. Laskuharjoituksessa pysyttäydytään vain ja ainoastaan valtion ja kuntien julkisissa kustannuksissa, joiden perustana on valtion ja kuntien budjetit ja niiden menomomentit. Näiden lisäksi lasken YLE:n ruotsinkieliset kustannukset.

Yksi- ja kaksikielisten kuntien veroprosenteissa ei ole huomattavia eroja, joten voidaankin todeta riittävällä tarkkuudella niiden pystyvän tuottamaan tarvitsemansa palvelut kielistä riippumatta samalla hinnalla. Merkittäviä kaksikielisyyskustannuksia ei siis ole alueellisella tasolla. Tästä huolimatta olen laskelmassa pyrkinyt tuomaan näitäkin eriä esiin valtionapujen muodossa ja käännös-, kustannus ja tiedottamiskuluina. Kirkko on erillään valtiosta, joten Suomen valtiollinen kaksikielisyydestä luopuminen ei tarkoita Evankelis-Luterilaisen kirkon vastaavaa.
  1. Kustannukset pakkokotimaisesta perusopetuksessa: Suomen kieltenopettajien liitossa Sukol'issa on jäseniä noin 6000. Kuten tiedämme Suomessa järjestäytymisaste on yli 90% eli voimme luottaa näiden lukujen vastaavan hyvällä tarkkuudella koko ammattikuntaa. Englanti ja ruotsi (+ suomi ruotsinkielisillä) ovat ylivoimaisesti suurimmat kielet, niiden jälkeen tulee suuri joukko muita kieliä (saksa, ranska, espanja, venäjä,...). Kieltenopettajat ovat yleensä erikoistuneet vähintään 2 kieleen. Voidaan varsin hyvällä tarkkuudella olettaa, että kokonaistyömäärästä noin 1/3 on englantia, 1/3 toista kotimaista (ruotsia + suomea) ja 1/3 muita kieliä. Näinollen toista kotimaista opetetaan Suomessa (niin julkisissa kuin yksityisissä kouluissa ja muissa opetuslaitoksissa) noin 2000 henkilötyövuoden edestä vuodessa. Toki toinen kotimainen on pakollista vain julkisissa kouluissa, ei yksityisissä perus- ja ammattiopetuksen ulkopuolella olevissa instituuteissa, joissa siis myös toimii useita liittoon kuuluvia ruotsin opettajia. Toisen kotimaisen opetusmäärää on siis tarkoituksellisesti liioiteltu tässä laskelmassa. Oletetaan, että kulut yhdestä opettajasta sivukuluineen ovat n. 50.000 euroa vuodessa. Oletetaan lisäksi varsin realistisesti, että noin 1/3 ruotsinopetuksesta (ja suomen ruotsinkielisille) jää pois vapaaehtoisen toisen kotimaisen myötä. Pakkokotimaisen kokonaiskustannukset eli bruttosäästöt olisivat siten luokkaa 2000/3 x 50.000 = 33 miljoonaa euroa vuodessa. Perusopetuksen oppimateriaaleista saadaan vastaavasti laskettua kustannukset seuraavan kaavan mukaisesti: 65.000/3 (koko ikäluokka, josta 1/3 lopettaa toisen kotimaisen) x 3 (ikäluokkia opetuksen piirissä) x 20 euroa (yhden kirjan kustannus) = 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Lisätään mukaan vielä alla tarkentuva yleiskustannuslisä 35%. Kokonaiskustannuksiksi saamme siis 1,35 x 34,3 miljoonaa = 46,3 miljoonaa euroa vuodessa. Toisen asteen koulutuksessahan oppikirjat jäävät oppilaiden itsensä kustannettavaksi, joten ne jätetään juomioimatta tässä laskelmassa.
  2. Kustannukset kaksikielisestä peruskoulutuksesta (valtionavustukset): Nimimerkki "Arvuuttaja?" laski varsin perusteellisesti ja allekirjoittanut vielä tarkensi omassa viestissään miten kaksikielisille kunnille maksettavat erikoisvaltionavut johtuen kaksikielisestä perusopetuksesta ovat yhteensä luokkaa 51 miljoonaa vuodessa. Ruotsinkielisyyslisä saadaan kertomalla perusopetuksen yksikköhinta (5201,4 euroa v. 2006) kertoimella 0,12 ja ruotsinkielisten oppilasmäärällä (=n. 20,5 miljoonaa). Kaksikielisyyslisä saadaa, kun kerrotaan samainen yksikköhinta kertoimella 0,04 ja kaksikielisissä kunnissa olevat oppilaat (n. 30,2 miljoonaa). Suomessa asuu n. 25% ihmisistä kaksikielisissä kunnissa (n. 1,3 miljoonaa). Vastaavasti oppilaita voidaan katsoa asuvan yhtä suuri osuus ko. kunnissa. Maksettava summa kattaa ylimääräisiä kustannuksia mm. pienemmistä luokista, pienemmistä kouluyksiköistä, kalliimmista oppimateriaaleista ja lisääntyneestä hallinnosta. Todettakoon kuitenkin myös tasapuolisuuden vuoksi, että monet kunnat varsinkin Itä-Suomessa ja Lapissa saavat miljoonia euroja perusopetukseensa valtionapuja mm. pitkien koulumatkojen kompensoimiseksi.
  3. Kustannukset toisen kotimaisen opettamisesta ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa: Nimimerkki "Arvuuttaja?" on laskenut viestissään Suomi24 kielipolitiikkapalstalla Jyväskylän Yliopiston ruotsinkielen vuosikustannukset sisältäen yleiskulut per opiskelija (n. 970 euroa vuodessa). Ruotsinkielen opetushan on luonnollisesti kalliimpaa yliopistotasolla kuin ammattikoulutuksessa, mutta käytetään tätä samaista summaa myös heille. "Arvuuttaja?"n mukaan ikäluokasta n. 45.000 suorittaa jonkinlaisen ammattitutkinnon (sis. yliopistotutkinnot). Tämä perustuu siihen, että Suomessa n. 75% 35-vuotiaista onjonkinlainen ammattitutkinto. Jos kaksikielisyydestä ja pakkokotimaisessta luovuttaisiin, todennäköisesti tällä tasolla toisen kotimaisen opiskelu putoaisi paljon enemmän kuin perusopetuksessa. oletetaan, että 2/3 toisen kotimaisen opetuksesta voitaisiin lopettaa. Näin siis saadaan kaksikielisyyden osaksi hieman ylöspäin korjaten 0,67 x(45.000 x 1000 euroa) = 30 miljoonaa euroa vuodessa.
  4. Kustannukset valtionhallinnon käännöstyöstä: Nimimerkki "de_facto" toi avauksellaan esiin dokumentin 1, missä on eritelty valtion käännös-ja tulkkaustoimintojen kokonaiskustannukset. Tämä dokumentti kertoo hyvin yksinkertaisesti, miten ruotsin käännös- ja tulkkaustyö on n. 90 henkilötyövuotta ja ostopalvelut n. 3 miljoonaa samalla kun kokonaistyömäärä on 150 henkilötyövuotta ja kokonaishinta n. 10 miljoonaa (sisältää muutakin kuin palkkakulut). Näin saadaan ruotsin suoraksi osuudeksi 90/150 x 10 miljoonaa = 6 miljoonaa vuodessa. Tämän lisäksi voidaan laskea samaisesta dokumentti 1:stä käännöstyön epäsuora osuus. Dokumentin mukaanhan 150 kääntäjää tuo yhteensä 2,5 miljoonaa epäsuoraa kustannusta (10 mioljoonaa - 7,5 miljoonaa palkkakuluja) ja kun se kohdistetaan 150 kääntäjälle saadaan n. 16 700 euron lisäkustannus mikä tekee per kääntäjä n. 35% lisäkustannuksen kun yhden kääntäjän palkka on 50.000 euroa sivukuluineen (voidaan myös laskea 7,5 miljoonaa/150). Näinollen saadaan kokonaiskustannukseksi valtionhallinnossa 1,35 x 6 miljoonaa + 3 miljoonaa ostopalvelua = 11,1 miljoonaa. Tämän lisäksi tulee eduskunnassa tapahtuva kääntäminen ja tulkkaus samoilla yleiskustannuksilla 1,35(11 henkilötyövuotta x 50.000 euroa)= n. 750.000 euroa. Yhteensä saamme valtionhallinnon käännös- ja tulkkauskustannuksiksi toisen kotimaisen osalta n. 12 miljoonaa euroa vuodessa.
  5. Kustannukset kuntatalouden käännös- ja tulkkaustyöstä: Kaksikielisissä kunnissa (44 kpl) työskentelee vaihteleva määrä kielenkääntöön ja tulkkaukseen perehtynyttä henkilöstöä. Kuntien verkkosivuilta voi helposti tarkistaa asian ja nopean selvityksen mukaan kaikissa kaksikielisissä kunnissa on ainakin yksi kielenkääntäjä (Tammisaari, Karjaa, Pohja, Inkoo, Paimio,...) j alisäksi muutamassa suuremmassa kunnassa on useita (Vaasa 6, Pietarsaari 2,...). Karkeasti voisi sanoa, että jokaisessa ko. kunnassa on ainakin 1 ja lisäksi isoissa 56 ylimääräistä (näin päästään n. 100 kuntakääntäjän määrään). Käytetään lisäksi samaa yleislisää kuin valtionhallinnossa (35%), jolloin saadaan 1,35 x(44 x 1 + 56) x 50.000 euroa = 6,8 miljoonaa euroa vuodessa.
  6. Kustannukset lomakkeista ja paperista sekä toimittamisesta/tiedottamisesta: Todettakoon nyt heti ensi alkuun, että paperin määrä on vakio - 5 miljoonalle suomalaiselle painetaan tietty määrä lomakkeita ja vihkosia; niiden määrä sitten jakautuu suurinpiirtein suhteessa 5% ruotsinkielisiä, 95% suomenkielisiä. Lisäkustannuksia tulee jonkinverran painatuskuluissa ja varastointi- ja logistiikkakuluissa. Tätä on niin vaikea arvioida, että tässä voisi käyttää karkeaa "arvausta" n. 0,5 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi tulevat kustannukset toimittamisesta, tiedottamisesta ja kustantamisesta kahdella eri kielellä. Käännösten osuus on jo laskettu kohdassa 4, joten käytetään tässäkin karkeaa "arvausta" n. 4,5 miljoonaa euroa. Lisäksi valtion- ja kutienhallinnon palveluksessa eri ministeriöissä, virastoissa ja kunnissa työskentelee useita tiedottajia, joiden ajasta ainakin osa menee toisella kotimaisella työskentelyyn. Arvioidaan tämäkin osuus kokonaisajasta kuten edellä n. 2 miljoonaa euroa vuodessa. Yhteensä saadaan siis n. 7 miljoonaa euroa vuodessa. Kaikenkaikkiaanhan erilaiset paperimuotoiset pumaskat ja lomakkeet vähenevät koko ajan ja valtiokin tarjoaa lomakkeitaan ja ohjeitaan yhä enemmän sähköisessä muodossa, jolloin ne voidaan tulostaa haluamalla kielellä kustannustehokkaasti.
  7. Ruotsinkielen "huoltokustannukset": Tähän kategoriaan voidaan lukea valtion budjetista tukea saavat instituutiot, joiden tehtävänä on varmistaa lakisääteisten ruotsinkielisten palvelujen toimivuus. Tätä varten budjetista rahoitetaan Folkting organisaatiota n. 0,5 miljoonaa vuodessa.
  8. Kaksikielisten alueiden opasteet: Löysin Tiehallinnon sivuilta dokumentin 2, mikä kertoo opastetaulun hinnaksi 340 euroa/m2. ja toisesta dokumentista 3 selvisi yhden opastetaulun hinta yksikielisellä alueella (Lappeenranta) olevan 400 euroa. Kaksikielisyys noin karkeasti hieman yläkanttiin siis kaksinkertaistaa opasteiden hinnat kaksikielisillä alueilla. Näiden alueiden osuus koko Suomen pinta-alasta on hyvin pieni, mutta pääkaupunkiseudun kaksikielisyys kohottaa sen merkitystä. Kun parempaakaan arviota opasteiden määrästä tähän hätään pysty osoittamaan, otan dokumentista 2 Tiehallinnon budjetoidun summan laitteisiin ja varusteisiin (mikä pitää sisällään kaikki liikennemerkit ja opasteet) 7,6 miljoonaa euroa v. 2006. Oletetaan, että opasteet ovat puolet tuosta summasta eli n. 3,8 miljoonaa. Oletataan sitten vielä, että noin puolet näistä kylteistä on kaksikielisiä eli niiden osuus on n. 1,9 miljoonaa. Ja näistä sitten sen kaksikielisyyden osuus sitten vielä puolet eli 0.8 miljoonaa vuodessa. Koska myös kunnat pystyttävät erilaisia opasteita niin sanotaan, että kokonaiskustannus on 1 miljoonaa vuodessa.
  9. YLE:n (FST:n) Kustannukset: Yleisradio saa rahoituksensa televisiolupamaksuista, ei valtion budjetista. FST (Finlands Svenska Television) ei siis ole osa valtion kuluista. Laskin silti ruotsinkielisen ohjelmatoiminnan kustannukset 8ei sisällä kiinteitä hallinto yms. kuluja) v. 2005 YLEn tilinpäätöskertomuksesta. Kaikki ruotsinkielinen tv- ja radio-ohjelmatoiminta (ml. analogiset ja digikanavat) kustansi n. 56 miljoonaa euroa. Suomenkielinen ohjelmatoiminta kustansi n. 259 miljoonaa euroa. Ruotsinkielisen ohjelmatoiminnan osuus kokonaiskustannuksista oli siten 17,8 %. Voitaisiin laskea teoreettisesti, että kaksikielisyyskustannus on 5,6% ruotsinkielisen väestön ylittävä osuus eli 12,2% kokonaiskustannuksista. Siitä saadaan kaksikielisyyskustannuksiksi 0,122 x 315 = noin 38,5 miljoonaa euroa vuodessa
  10. Ruotsinkielisen korkeamman asteen yleisopetuksen lisäkustannukset: Tällaisia kustannuksia ei ole. Valtion oppilaskohtaisten yksikköhintojen laskentaohjeessa ammatilliselle koulutukselle ei löydy mitään pykälää mikä korottaisi sitä kielen perusteella (dokumentti 4). Todettakoon vielä, että useimmat ruotsinkieliset ammattiinvalmistavat oppilaitokset ovat yksityisomistuksessa (säätiöt) ja saavat siis aivan samaa julkista korvausta kuin usein kunnalliset suomenkieliset oppilaitokset. Yksikköhinta vaihtelee koulutusaloittain (ei siis kielen mukaan) ja sen kustannuksista huolehtivat valtio ja kunnat yhdessä. Yliopistojen ja korkeakoulujen osalta perusrahoitus tulee valtiolta eikä siinä ole mitään kielilisää ruotsinkielisille laitoksille. Koska valtion ja kuntien maksamat summat ovat yksikköhintoja per oppilas, on kustannusten jakauma täysin tasa-arvoista. Valtio ei siis säästäisi mahdollisen kaksikielisyydestä luopumisen yhteydessä senttiäkään koulutusmäärärahoja olettaen, että sama määrä ruotsinkielisiä olisi edelleen opetuksen piirissä. Lähde dokumentti 5.
  11. Ruotsinkielinen varuskunta: Suomen ainoa ruotsinkielinen varuskunta Dragsvikissa toimii pääosin 100 vuotta vanhoissa kasarmitiloissa eikä ole yksikkökustannuksiltaan yhtään sen kalliimpaa kuin suomenkielinenkään varusmieskoulutus. Käännöstöistä ja tiedotuksesta syntyvät lisäkustannukset käsiteltiin jo kohdissa 5 ja 6. Ei siis lisäkaksikielisyyskustannuksia.
  12. Ruotsinkieliset palvelut valtionhallinnon toimipisteissä: tähän voidaan laskea mukaan myös valtion liikelaitokset, kuten VR ja Finnair. Kaikki näistä palveluista aiheutuvat kustannukset on käsitelty jo edellä. Henkilökunnalta (osalta) edellytetään pakkokotimaisella opetettua toista kotimaista, käännös-, tulkkaus- ja tiedottamistyöt on jo käsitelty kohdissa 5 ja 6. Ei siis lisäkaksikielisyyskustannuksia.
  13. Kuntien kaksikielisyydestä johtuvat erikoisavustukset (valtionavut): Kuntien valtionosuuslaki määrittelee, että kaksikieliset kunnat saavat 10% korotuksen ns. valtion yleiseen keskimääräiseen perusosaan per kuntalainen. valtion budjetti vuodelle 2006 kertoo kyseisen keskimääräisen perusosan olevvan 27,81 euroa per asukas. Koska Suomessa kaksikielisissä kunnissa ja kaupungeissa asuu n. 1,3 miljoonaa asukasta saadaan kaavan 0,1 x 27,81 x 1.3 miljoonaa kuntien kaksikielisyyskustannukseksi n. 3,6 miljoonaa euroa vuodessa.
  14. Sosiaali- ja terveysmenojen kaksikielisyyskustannukset: Tämän hallintoalan kustannukset vvoidaan hyvin eritellä monien muiden hallinnonalojen (ulkoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, työministeriö, maa-ja metsätalousministeriö jne.) kuluista, koska sosiaali- ja terveysmenojen hallinnosta suurinosa tapahtuu paikallisesti kuntien ja kuntayhtymien sosiaalitoimistoissa, sairaaloissa, päiväkodeissa, vanhusten hoidossa jne. Nimimerkki "Ioni" on laskenut omassa viestissään teoreettisen määrän kaksikielisyyden aiheuttamista kustannuksista tämän valtion budjetin suurimman menoerän hallintokustannuksissa ja ruotsinkielisten palvelujen lisäkustannuksista. Hän on käyttänyt lähtökohtanaan Stakesin tutkimuksista (linkki "Ionin" vietissä) saatuja arvioita siitä, että kaksikielisillä alueilla (25% Suomen väestöstä) hallintokulut lisääntyvät noin 4% yksikielisiin alueisiin verrattuna. Ruotsin kielellä tuotettujen palvelujen hinta on vastaavasti tutkimusten mukaan keskimäärin noin 12% kalliimpaa kuin suomenkielellä tuotettu palvelua. Syynä eroon on esimerksi suuruuden ekonomia, jolloin suuremmille massoille tuotettavat suomenkieliset palvelut ovat hieman halvempia. Luku ei ota huomioon sosiaali- ja terveyskustannusten kokonaissummaa, minkä voidaan olettaa olevan ruotsinkielisillä suhteellisesti hieman pienempi kuin suomenkielisillä - ovathan ruotsinkieliset keskimäärin terveempiä suomenkieliset naapurinsa. Lopputuleman teoreettisiksi kaksikielisyyskustannuksiksi "Ioni" sai 13 miljonaa kaksikielisten alueiden hallinnon osuudeksi ja 58 miljoonaa ruotsinkielisten palvelujen ylimääräiseksi "kielilisäksi" saadaan näin noin 71 miljoonaa euroa vuodessa.
  15. Sisäministeriön ja oikeusministeriön kaksikielisyyskustannukset: Poliisi, rajavartiolaitos, tulli ja oikeuslaitoksemme kuten myös vankeinhoito (mikä tosin on yksikielisesti suomenkielistä kielilain mukaisesti) ovat samalla lailla paikallisesti tuotettavia palveluja kuin sosiaali- ja terveyspalvelutkin. Suurin osa näiden toimialojen yleisistä kaksikielisyyskustannuksista voidaan katsoa sisältyvän jo kohtien 5 ja 6 alle eli käännöksiin, tulkkaukseen ja tiedottamiseen. Käytännössä kieltä käytetään näissä em. laitoksissa sen mukaan mitä palvelukieltä "asiakas" haluaa ja asiakirjat kirjataan hänen haluamallaan kielellä. Käännöksiä ei siis tehdä normaalitapauksissa kielestä toiseen. Valtion vuoden 2006 budjetista saadaan kerättyä oikeuslaitoksen 200 miljoonaa, syyttäjälaitoksen 31 miljoonaa, oikeusavun 22 miljoonaa, rekisterihallinnon 50 miljoonaa, kihlakuntien 44 miljoonaa, poliisilaitoksen 608 miljoonaa, pelastustoimen 13 miljoonaa, rajavartiolaitoksen 198 miljoonaa niin kokonaiskustannuksiksi saadaan noin 1166 miljonaa euroa. Oletetaan, että näistä noin 65,3 miljoonaa (5,6%) käytetään ruotsinkielisten tapauksiin siis ruotsiksi. Kaksikielisyyslisäksi voidaan käyttää samaa 12% kielilisää kuin edelläkin sosiaali- ja terveysmenoissa, jolloin saadaan noin 7,8 miljoonaa euroa vuodessa. Todettakoon vielä, että em. määrärahat sisältävät myös palkkakulujen lisäksi erilaiset toimialaan liittyvät hankinta- ja varustekulut, ajoneuvoista aiheutuvat kulut, koulutuskustannukset, toimistokulut jne. Eli laskettu kaksikielisyyslisä on HYVIN yläkanttiin laskettu teoreettinen maksimisumma.
Tätä listaa voidaan tarvittaessa jatkaa, mutta käsittääkseni valtion ja kuntien kaksikielisyyden todennettavissa olevista konkreettisista kustannuksista on saatu varsin kattava kuva. Yhteensä summaksi tulee em. kohdista 46,3 + 51 + 30 +12 + 6,8 +7 + 0.5 + 1 + 3,6 + 71 + 7,8= 237 miljoonaa euroa vuodessa ja jos tähän lisää Yleisradion kaksikielisyyskustannukset, saadaan yhteensä 275,5 miljoonaa euroa vuodessa

MYYTTI ON MURRETTU - Ei päästy lähellekään esitettyä 2 miljardia, tosin yksityissektorin ja kirkon kustannuksia ei ole käsitelty eikä yksittäisille ihmisille ruotsinopetuksesta mahdollisesti aiheutuneita henkisiä ja taloudellisia kärsimyksia hinnoiteltu.

11 comments:

Unknown said...

Kanadassa on laskettu asiaa kovastikin. Siellä kaksikielisyyden kustannuksiksi on laskettu suorina kustannuksina yli 4 miljardia euroa, siis satakertaisesti tuo sinun arviosi.

Kanadassa on myös asiantuntijoiden kovan työn tuloksena tehty arvio kaksikielisyyden kokonaiskustannuksista ja päädytty sellaisen kuin 0,5-1 % bruttokansantuotteesta. Suomessa tuo olisi 0,8-1,5 miljardia euroa, mutta koska Suomi on paljon pienempi maa, ovat kustannukset suhteellisesti ottaen huomattavasti suuremmat. Näin ollen 2 miljardia on mitä luultavimmin melko lähellä totuutta.

Freygeir said...

Ei tuollaisia lukuja voi noin vaan käydä poimimassa jostain toisella puolella maapalloa sijaitsevan maan selvityksistä. Jos heität tuollaisia lukuja, niin kyllä silloin on perusteltava mistä ne oikeasti syntyvät. Mikset avaa ko. tutkimusta ja kerro mistä ne kulut siellä syntyvät? Ilman sitä tuo arviosi on yhtä "tarkka" kuin kenen tahansa hihasta repäisemä luku.

Anonymous said...

mita olin etsimassa, kiitos

Anonymous said...

tzr, kwjuj lt kabjlzho o rdbuo.
hveo nxcsutpr n vr f!
skc xxx party
, rnoh xk ig o vbjp c.
fxvjal nlfumc aydi y frvi. hem, indian sex
, erbm t pxmrcreg u dappxh ga mxcs wjw.

job rg alr.

Anonymous said...

Laskelmasi perusteella yksi suomenruotsalainen maksaa meille noin 1100 euroa enemmän kuin suomalainen joka vuosi.

Kuitenkin jo suomenruotsalaisen peruskoululaisen ylimääräinen kustannus on noin 750-1000 euroa per vuosi ENEMMÄN kuin mamujen ja suomalaisten.

Suomenruotsalainen voi saada pelkkää kielilisää enemmän vuodessa kuin laskemasi 1100 euroa.

Jätät kaiken ilmaisen pakkotyön laskuista pois. Kaksinkertaisen hallinnon virkamiesten ja poliitikkojen kustannukset puuttuvat myös.

Laskelmasi on reippaasti alakantissa. Todelliset luvut ovat lähempänä 2 - 3 miljardia kuin alakanttiin laskemiasi pieniä eriä.

Anonymous said...

>>> Laskelmasi on reippaasti alakantissa. Todelliset luvut ovat lähempänä 2 - 3 miljardia kuin alakanttiin laskemiasi pieniä eriä.

Et vain osaa perustella kantaasi. Ei osannut Talakaan.

Anonymous said...

^ Mitä väliä? Tuskin kukaan pystyy luettelemaan tarkkoja kustannuksia.

Jokainen euro on liikaa.

Katso Youtubesta Ylen Pakkoruotsi-ilta -niminen ohjelma. Ruotsittajien selitykset ovat järjettömiä.

Anonymous said...

Hmm is anyone else experiencing problems with the images on this blog loading?
I'm trying to determine if its a problem on my end or if it's the
blog. Any feedback would be greatly appreciated.

Feel free to visit my weblog tips to get your ex back

Anonymous said...

If you want to obtain much from this post then you have to apply these techniques to your won website.



Look into my webpage :: how to get your ex back fast

Anonymous said...

I can understand your calculations. But they make as much sense as the comments about getting your ex back.

You should calculate how much more Finland could save by skipping the Finnish school. There are more native speaking Finns that native Speaking Swedes are they not?

Anonymous said...

electronic cigarettes, e cigarette, electronic cigarettes, e cigarette forum, electronic cigarette, smokeless cigarettes